Stressinhallintakykyymme vaikuttavat perimä, biologia, temperamentti ja kasvuympäristöstä saadut kokemukset. Omaksumme stressinhallintakyvyn asteittain kuin kielen, ja tämä kehitys jatkuu läpi elämän. Ensimmäinen kasvuympäristömme on äidin kohtu, jonka suojissa valmistaudumme kohtaamaan ympäröivän maailman haasteet.
Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella aivot kehittyvät kiivaasti ja ovat herkimmillään ympäristön haittavaikutuksille, kuten stressihormoneille. Raskauden puolivälissä käynnistyy hermosolujen liitoskohtien kehitys ja viimeisellä kolmanneksella aivojen tiedonkäsittely ottaa kehitysharppauksensa.
Näin syntyy stressinsäätelyn biologinen perusta – kehon, aivojen ja hermoston välinen yhteistyö, jolle geeniperimä on tarjonnut ohjelmointialustansa, temperamentti sävynsä ja ympäristö ilmenemismuotonsa.
Oppiminen alkaa ennen syntymää
Ihmisen luontainen sopeutumiskyky tarjoaa viisautensa jo sikiövaiheessa, jolloin utelias mieli, oppiminen ja liike saavat alkunsa. Äidin ääni ja kosketus aktivoivat sikiötä, joka vastaa niihin potkuillaan – käynnistyy aivojen ja tunneyhteyden kehitys, joka jatkuu läpi elämän. Sikiöllä on herkkyys oppia säännönmukaisuuksia. Äidinkielen ymmärtäminen alkaa kohdussa, kun sikiö tunnistaa puheesta äänteitä, niiden kestoja ja painotuksia sekä oppii erottamaan äidin äänen.
Temperamentti säätelee stressiherkkyyttä
Vastasyntyneen temperamenttierot tulevat esille liikehtimisen määrässä, unirytmissä, muutoksiin sopeutumisessa, mielialan laadussa, keskittymiskyvyssä ja sitkeydessä. Tunnistamme nämä samat piirteet itsessämme myös aikuisena, ehkä hieman eri muotoon jalostuneina.
Olemme heti alusta lähtien ainutlaatuisia stressinsäätelijöitä: yksi stressaantuu herkästi, toinen sietää sitä paremmin ja kolmas tunnistaa asettuvansa näiden äärilaitojen välille.
Lapsuuden kasvuympäristö muokkaa stressinhallintakykyämme tarjoamalla suojaavia tai altistavia kokemuksia.
Stressiherkälle turvallinen ja omista tarpeista lähtevä hoiva tasoittaa etumatkaa häneen, joka sietää luontaisesti stressiä paremmin. Voi tapahtua myös päinvastoin: turvaton kasvuympäristö voi kääntää luontaisen suojan alttiudeksi.
Emme voi vaikuttaa kasvuolosuhteisiin, mutta voimme oppia kokemuksistamme
Emme voi vaikuttaa kasvuolosuhteisiimme, mutta emme voi myöskään tietää, mitkä ominaisuudet tai kokemukset koulivat meitä eniten. Lapsuuden huono arpaonni voi kääntyä myöhemmin voitoksi ja sunnuntailapsen tielle voi ilmaantua esteitä.
Varmaa on kuitenkin se, että ihminen kehittyy ja oppii kokemuksistaan läpi elämän, kun hän on valmis ponnistelemaan ja antaa hyvälle mahdollisuuden. Voimme oppia säätelemään tunteita ja hallitsemaan stressiä, jolloin myös kovat kokemukset voivat kääntyä voimavaraksi.
Stressissä hyvinvoinnin valtaväylä muuttuu sivupoluksi
Usein stressi puikahtaa elämäämme kuin varkain ja tekee näkymätöntä työtään: ilon ja mielihyvän kokemukset alkavat kadota ja hyvinvoinnin valtaväylä muuttua sivupoluksi. Mieliala laskee, ryhti heikkenee, kasvot menettävät ilmeikkyytensä ja ympäristö mielenkiintonsa.
Jos emme tiedosta olevamme stressaantuneita, ponnistelemme kuten ennekin, emmekä hidasta tahtia tai suo itsellemme lepoa.
Pitkäkestoisessa stressissä elimistön yli- ja alivireystiloista tai niiden vaihtelusta tulee normaali olotila ja meidän on vaikea ylläpitää myönteisten tunteiden perustilaa. Kun voimavarat eivät pääse palautumaan, elimistön kuormitus kasvaa ja oireet voimistuvat.
Elimistö tuntee rajamme ja pakottaa pysähtymään – tunnistatko stressin merkit ajoissa?
Mitä parempi kosketus miellä on omaan kehoomme, sitä paremmin pystymme tunnistamaan stressin merkit ajoissa ja palauttamaan tasapainon.
Oireet ovat elimistön hälytysmerkkejä ja osa sisäistä viisauttamme. Elimistö tuntee rajamme ja pakottaa meidät pysähtymään ennen kuin kestokykymme loppuu.
Yksi huomaa varhaiset stressin merkit kehossaan, kun sydämen syke nousee, toinen reagoi psyyken kautta unettomuudella ja kolmas viestii vetäytyvällä käytöksellään.
Stressaannutko herkästi, siedätkö sitä hyvin tai jotakin siltä väliltä? Tunnistatko stressin oireet ajoissa? Huomaatko ne ensin fyysisellä, psyykkisellä vai käyttäytymisen tasolla?
Tai onko niin, että ympärillä olevat ihmiset aistivat ensin stressikierrosten synnyttämän kireyden tai väsymyksen sinussa?
Entä autatko elimistöäsi palautumaan ja voimaan paremmin? Ovatko sinun yöunesi, liikuntasi ja syömisesi säännöllistä ja riittävää?
Onko sinulla kylliksi aikaa ihmissuhteille ja muille asioille, joista pidät ja nautit? Mitä muutoksia koet tarvitsevasi?